UX Latam: historias sobre definición y diseño de servicios digitales

Hace ya varios años que, en pláticas informales con colegas profesionales de UX de distintos países, surgían dos ideas recurrentes. La primera: los latinoamericanos necesitamos colaborar más. La segunda: existen muchos casos de éxito que no están documentados. Año tras año, decíamos «debería existir un libro», quizá solo a modo de deseo, para cuando hubiera algo de tiempo. Fueron cuatro o cinco años en los que fuimos madurando la idea. La sinergia y el enfoque en las problemáticas específicas de los latinos es algo que no termina de consolidarse. Se han hecho importantes esfuerzos aislados, como el UX Lat 2019 que la UXPA organizó en Chile (UXPA, 2019). En esa instancia, profesionales de muchos países comprometidos con mejorar la sociedad a través del diseño firmaron una Declaratoria Iberoamericana de UX. Sin embargo, la pandemia limitó su seguimiento. La misma pandemia fue uno de los factores que impulsó este libro. A inicios de marzo de 2020, al terminar mi doctorado, sentía que tenía tiempo de sobra en mis manos. Conversando con Freddy Linares, presidente del capítulo UXPA Perú y director de Neurometrics, consideramos que era un momento idóneo para escribir el libro

The makings of migrant subjectivities : time and intersectionality in the transnational everyday lives of Latin American women in Barcelona

Latin American women represent an emblematic group in contemporary South to North labour migration. The Spanish immigration boom from the 1990s up to the time of the economic crisis has also shown a high propensity of women migrants from this region. While it is important to recognise women migrants as economically active workers and breadwinners, paying attention only to the work that migrants do, excludes a vast diversity of desires and trajectories. Migrants are often granted positions not connected with full subjectivity. This study creates knowledge collaboratively with Latin American migrant women on their everyday lives in Barcelona and studies their subjectivities as transnational migrants. Subjectivity is understood as formed and exercised in relation to individual life course, generational attachments and the larger fabric of intersecting structural hierarchies in a certain time-space context. The empirical phase was conducted in Barcelona between March and May 2012 in a collaborative process with fifteen participants from nine different Latin American and Caribbean countries. The empirical method consisted of two loosely-structured thematic interviews with each participant, complemented by the participative use of creative research methods which offered the participants the possibility to explore the research topics through different creative means. The ontological and epistemological framework draws from critical realism and postcolonial feminism. The main theoretical tools are found in: 1) migration theorising, specifically transnational migration research, 2) the notion of time in migration, 3) an intersectional approach on migration. The experiences and consequences of migration and migration status are analysed inside intersecting social hierarchies, namely the ones referring to country or region of origin, ethnic origin, social class, age and life course and gender. The results shed light to the ways in which time-space autonomy , migrancy and belonging are conditioned and yet negotiable. Irregular migration status often represented restricted movement in the city, insecurity and lack of information. Migration regulations were linked with time experiences of suspension, uncontrollability and liminality . Yet migration may also stand for an increase in time-space autonomy, even in a situation of migration status irregularity, as the consequences of migration status are relational, contextual and intersectional. The (in)visibility of certain intersectional locations is turned into (in)visibility of migrancy. The idea of detached, planned and informed migration does not hold, but risk-taking, surprises and uncertainty prevail. Liminality and unpredictability may also be desired consequences of migration. This addresses the complex intersectional contexts of privilege and disadvantage in which people move. Belonging was also connected with (in)visibility. The results point to a nexus between origin, language and belonging and emphasise the intersectional and contextual nature of belonging. The results also challenge interpretations in which economic downturn is automatically considered to lead to return migration, and question the persistent image of the economic migrant reflected in them. Often neglected in previous research, women s transnational daughterhood became salient, highlighting the multiple intergenerational caring roles of migrant women. The quantity as well as the quality of transnational contacts varied, due, for instance, to economic resources. This shaped the ways transnational affective ties and support were lived. Migrancy became synonymous with not belonging here yet nor there anymore. Yet the accounts were not only of loss and yearning, but importantly also of adaptation, reformulation and creation of new rhythms, routines and ways to be . Keywords: transnational migration, Latin American women migrants, Spain s immigration boom, subjectivity, intersectionality, time, (in)visibility, critical realism, postcolonial feminism, creative research methods, collaborative research methods, multi-language research.Latinalaisamerikkalaiset naiset voidaan nähdä keskeisenä ryhmänä tämän päivän kansainvälisessä siirtolaisuudessa. Heidän osuutensa on ollut merkittävä etenkin Espanjaan suuntautuneessa, 1990-luvulta lähtien viimeaikaiseen talouskriisiin saakka voimakkaasti kasvaneessa muuttoliikkeessä. Niin yleisessä keskustelussa kuin tutkimuksessakin on tärkeä yhä nostaa esille naisten aktiivista työperäistä muuttoliikettä. Ymmärrys siirtolaisista yksipuolisesti työläisinä kuitenkin ruokkii kapeaa kuvaa siirtolaisuudesta ilmiönä ja inhimillisenä kokemuksena. Tämä tutkimus tarkastelee latinalaisamerikkalaisten naisten arkielämää Barcelonassa sekä heidän subjektiviteettiaan transnationaaleina siirtolaisina. Kiinnostus kohdistuu siirtolaisuusstatuksen ja sen puutteen seurauksiin muiden yhteiskunnallisten sijaintien intersektionaalisissa risteymissä, siirtolaisuuden ja elämänkulun välisiin kytköksiin sekä kuulumisen mahdollisuuksiin ja rajoihin. Tutkimuksen empiriinen aineisto on muodostunut Barcelonassa maalis-toukokuussa 2012 vuorovaikutuksellisessa prosessissa viidentoista, yhdeksästä eri Latinalaisen Amerikan maasta muuttaneen naisen kanssa. Tutkimukseen osallistujien ikä, siirtolaisuuden kesto, koulutustausta, työkokemus sekä siirtolaisuusstatus vaihtelivat. Aineistonkeruumetodina on käytetty temaattista yksilöhaastattelua, jota on täydennetty luovilla ja osallistavilla tutkimusmenetelmillä. Jokaista osallistujaa on haastateltu keskimäärin kaksi kertaa. Lisäksi osallistujat työstivät tutkimuksen teemoja valitsemansa ilmaisutavan, kuten valokuvauksen tai luovan kirjoittamisen kautta. Tutkimuksen ontologinen ja epistemologinen kehikko ammentaa kriittisestä realismista ja postkoloniaalista feminismistä. Teoreettiset ja käsitteelliset työvälineet juontuvat: 1) siirtolaisuusteorioista, erityisesti transnationaalista siirtolaisuuden tutkimuksesta, 2) ajan ja ajallisuuden tarkastelusta siirtolaisuudessa, 3) intersektionaalisesta lähestymistavasta siirtolaisuuteen. Intersektionaalisen lähestysmistavan puitteissa kiinnostus kohdistuu lähtömaahan ja -alueeseen, etniseen syntyperään, sosiaaliluokkaan, sukupuoleen sekä ikään ja elämänkulkuun kytkeytyvien sosiaalisten hierarkioiden intersektioihin. Tulokset kirkastavat ymmärrystä siitä, millä tavoin ajan ja paikan autonomia (eli liikkumisen vapaus ja ajan hallinta), siirtolaisuus (kokemuksena ja suhteessa omaan elämänkulkuun sekä yleiseen kuvaan ja käsitykseen siirtolaisesta ) ja kuuluminen ovat ehdollistettuja ja kuitenkin neuvoteltavissa. Epävirallinen siirtolaisuusstatus johti usein rajoitettuun liikkumiseen kaupungissa, epävarmuuteen ja tiedon puutteeseen. Siirtolaisuuteen liittyvä byrokratia yhdistyi kokemuksiin ajan hallitsemattomuudesta sekä liminaalisuudesta . Osallistujat kuitenkin löysivät tapoja luovia byrokratian ja rajoitusten keskellä saavuttaakseen omia tavoitteitaan. Virallisen siirtolaisuusstatuksen puuttuessakin siirtolaisuus voi tarkoittaa myös ajan ja paikan autonomian voimistumista. Siirtolaisuusstatuksen seuraukset ajan ja paikan autonomialle ovat relationaalisia, kontekstisidonnaisia ja intersektionaalisia. Intersektionaalisten sijaintien näkyvyys/näkymättömyys muuttuu siirtolaisuuden näkyvyydeksi/näkymättömyydeksi. Ajatus vapaasta, suunnitellusta ja informoidusta päätöksenteosta siirtolaisuudessa ei toteutunut arjen tasolla, sillä siirtolaisuuteen liittyy riskinottoa ja epävarmuutta. Liminaalisuus ja ennustamattomuus voivat olla myös siirtolaisuuteen yhdistettyjä tavoitteita. Tämä liittyy myös siirtolaisuuden ja elämänkulun välisiin kytköksiin. Siirtolaisuus pidätti, voimisti ja muutti elämänkulun eri vaiheita. Kuulumisen kokemukset linkittyivät niin ikään näkyvyyteen/näkymättömyyteen. Tuloksissa korostuu syntyperän, kielen (ja aksentin) ja kuulumisen välinen yhteys sekä kuulumisen intersektionaalinen ja kontekstispesifi luonne. Tulokset myös haastavat tulkintoja, joiden mukaan taloudellinen taantuma automaattisesti johtaisi paluumuttoon ja kyseenalaistavat näihin tulkintoihin sisäänkirjoitettua taloudellisten tekijöiden ylivaltaa siirtolaisuuden tarkastelussa. Naisten sukupolvien välinen hoivavastuu, erityisesti naisten hoivarooli tyttärinä, nousi esiin tärkeänä ulottuvuutena transnationaalia arkea ja kuulumisen mahdollisuuksia. Transnationaalin yhteydenpidon muodot, määrä sekä laatu vaihtelivat, muun muassa sosioekonomisesta asemasta johtuen. Tällä oli vaikutuksensa kuulumiseen sosiaalisen tuen ja vastuun näkökulmasta. Tuloksista välittyy menetyksen ja kaipuun lisäksi myös aktiivinen sopeutuminen, rutiinien muokkaaminen sekä uusien rytmien ja rutiinien luominen. Avainsanat: transnationaali siirtolaisuus, Latinalaisamerikkalaiset siirtolaisnaiset, Espanjaan suuntautuva siirtolaisuus, subjektiviteetti, intersektionaalisuus, aika, näkyvyys/näkymättömyys, kriittinen realismi, postkoloniaali feminismi, luovat tutkimusmenetelmät, osallistavat tutkimusmenetelmät, monikielinen tutkimus

#comunicambio: Comunicación y Sociedad Civil para el Cambio Social / #com4change: Communication and Civil Society for Social Change

Ponències presentades al "Congreso Internacional Comunicación, Sociedad Civil y Cambio Social" organizat a la Universitat Jaume I del 20 al 22 de maig de 201

Estudios de mujeres y género desde una perspectiva interdisciplinaria

This book addresses different thematic, theoretical and methodological perspectives on a plurality of research on women and gender from an interdisciplinary perspective. In this sense, open dialogue is promoted, with a multiplicity of approaches and thematic possibilities in international, national and local settings.Este libro aborda diferentes perspectivas temáticas, teórico y metodológicas sobre una pluralidad de investigaciones en torno a las mujeres y el género desde una óptica interdisciplinaria. En este sentido, se promueve un diálogo abierto, con una multiplicidad de enfoques y posibilidades temáticas en escenarios internacionales, nacionales y locales